Turo - suuri metsästäjä

Seuraava kertomus ei sovi alaikäisille ja herkille ihmisille. Tekstin sisältö voi vahingoittaa herkempiä lukijoita...

Päivälenkki Ruotsinkylässä. Tarmo ja Turo puuhastelivat kepin kanssa, juoksentelivat siellä sun täällä ja kaikki oli niin mukavaa. Jäimme Ramin kanssa katselemaan paikkaa, jossa olimme muutama päivä sitten tehneet pienesine harjoituksen. Yht´äkkiä huomaan, että Turo on "kadonnut". Koska kummallakin puolella metsää kulkee vilkas liikenteinen tie, sain normaalin hepulin ja huutelin Turoa takaisin. Metsästä kuului oksan rapsahtus ja huomasin Turon pyörivät jalat taivasta kohden kuusipuskan keskellä. Ensimmäinen ajatus oli, että siellä on taas sitä "ihtiään" ja kohta Turo viilettää paikalle "kirjelappu" selässä liehuen. Miten se saadaan putsattua autoilu kuntoon?!?! Ryntäsin puskaa kohti, jolloin Turo lähti karkuun "saaliin" kanssa. Se roikotti suussaan kuivunutta raatoa, josta eroitin valkoiset kylkiluut ruskean "lihan" välistä. Minä pysyttelin sopivan matkan päässä ja Rami sai hoidella saaliin jättämisen. Tarkempaa laji määritystä en mennyt tekemään. Että sellainen paimenkoira....